Opetuksen järjestäjän muistilista

Taiteen perusopetuksen järjestäminen vaatii hyvää perehtyneisyyttä alan lainsäädäntöön ja hyviin opetuksen ja hallinnon käytäntöihin. On mahdollista saavuttaa monin keinoin korkeatasoinen taiteen perusopetus, joka säilyttää lasten ja nuorten harrastamisen ilon, nojaa hyviin paikallisiin ja valtakunnallisiin yhteistyösuhteisiin sekä saa perheiden tuen. Avuksi olemme luoneet muistilistan, jossa on kahdeksan otsikkoa.

(1) Taiteen perusopetuksen käsite ja lainsäädäntö

Taiteen perusopetus (TPO) on koulun ulkopuolista ensisijaisesti lapsille ja nuorille tarkoitettua taidekasvatusta. Sitä säätelee laki taiteen perusopetuksesta (633/1998). Taiteen perusopetusta annetaan mm. musiikkioppilaitoksissa, kuvataidekouluissa, tanssioppilaitoksissa, käsityö-, teatteri- ja sirkuskouluissa, sanataide- ja arkkitehtuurikouluissa sekä kansalaisopistoissa.

Eri taiteenaloilla annettava TPO etenee tavoitteellisesti tasolta toiselle ja antaa oppilaalle valmiuksia ilmaista itseään sekä hakeutua alan ammatilliseen ja korkea-asteen koulutukseen. Taiteen perusopetus on Opetushallituksen määräämän opetussuunnitelman perusteiden mukaista. Opetussuunnitelmassa määritellään opetuksen tavoitteet ja keskeiset sisällöt, ja se voi sisältää erilaajuisia oppimääriä.

Taiteen perusopetuksen oppimäärät jakautuvat laajaan ja yleiseen. Laajan oppimäärän opinnot sisältävät laskennallisesti 1 300 opetustuntia ja tarjoavat mahdollisuuden pitkäjänteiseen taiteen opiskeluun, antavat valmiuksia alan ammattiopintoihin tai elinikäiseen harrastamiseen. Laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet on vahvistettu musiikille, tanssille, teatteritaiteelle ja visuaalisille taiteille (arkkitehtuuri, kuvataide ja käsityö) sekä sirkustaiteelle. Yleisen oppimäärän opinnot sisältävät laskennallisesti 500 opetustuntia ja kymmenen opintokokonaisuutta, jotka voivat olla usean taiteenlajin alaisia. Yleisen oppimäärän opetussuunnitelman perusteet on vahvistettu musiikille, tanssille, sanataiteelle, esittäville taiteille (sirkustaide ja teatteritaide) ja visuaalisille taiteille (arkkitehtuuri, audiovisuaalinen taide, kuvataide ja käsityö).

Taiteen perusopetuksen lainmukaisuus edellyttää, että opetuksen järjestäjällä on joko kunnan hyväksymä ja vahvistama opetussuunnitelma tai opetus- ja kulttuuriministeriön lupa taiteen perusopetuksen järjestämiseen. Opetustuntikohtaisen valtionosuuden edellytys on opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä järjestämislupa.

(2) Taiteen perusopetuksen järjestäminen ja rahoitus

o Kunta voi järjestää taiteen perusopetusta itse ilman sitä varten myönnettävää lupaa. Päästäkseen opetustuntikohtaisen valtionosuuden piiriin kunta tarvitsee opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän koulutuksen järjestämisluvan. Lupia myönnetään valtion talousarviossa vahvistetun opetustuntikiintiön rajoissa.

o Kunta voi hankkia opetuspalvelun muulta järjestäjältä (kuntayhtymät, rekisteröidyt yhteisöt ja säätiöt) vahvistamalla oppilaitoksen taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman. Palvelun tulee täyttää taiteen perusopetukselle asetetut kriteerit, jotka on säädetty laissa (633/1998).

o Myös muut järjestäjät tarvitsevat opetustuntikohtaisen valtionosuuden piiriin päästäkseen opetus- ja kulttuuriministeriöltä koulutuksen järjestämisluvan. Muille kuin kunnille voidaan myöntää lupa järjestää taiteen perusopetusta, jos opetus on tarpeellista ja luvan hakijalla on ammatilliset ja taloudelliset edellytykset opetuksen asianmukaiseen järjestämiseen.

o Kaikkien taideopetusta antavien oppilaitosten ei ole pakko antaa taiteen perusopetusta, mutta taiteen perusopetusluvan saanut oppilaitos saa vapautuksen arvonlisäveron maksamisesta taiteen perusopetuksen osallistujamaksuista.

VALTIONRAHOITUS

o Asukaskohtaista valtionosuutta myönnetään kunnille, jotka ovat ilmoittaneet järjestävänsä alueellaan taiteen perusopetusta. Valtionosuus myönnetään asukasmäärän ja asukasta kohden lasketun yksikköhinnan perusteella. Asukaskohtainen valtionosuus ei kanavoidu suoraan itse taiteen perusopetukseen, vaan se tulee kunnalle osana koko perus- ja kulttuuritoimen laskennallista valtionosuutta. (Laki opetus-ja kulttuuritoimen rahoituksesta 21.8.1998 § 8, kohta 5.)

o Taiteen perusopetuksen opetustuntikohtainen valtionosuus maksetaan joko kunnalle (kuntaomisteiset oppilaitokset) tai suoraan yksityisille oppilaitoksille. Valtionosuus maksetaan opetustuntia kohden lasketun yksikköhinnan perusteella. Tästä summasta kunnalle tai oppilaitokselle maksetaan 57 %. Vuosittain valtion budjetissa on tietty tuntimäärä, joka jaetaan tuen piirissä olevien kesken. Kunnan rahoitusosuus ja opetuksen toteuttaminen vähintään vahvistettujen opetustuntien laajuudessa on edellytys valtionosuuden myöntämiselle. Opetustuntikohtainen valtionosuus kohdistuu opetus- ja kulttuuriministeriön vahvistamaan opetustuntimäärään. Usein oppilaitokset antavat tätä enemmän opetusta, jolloin osa tunneista jää valtionrahoituksen ulkopuolelle.

o TPO voidaan järjestää myös vapaan sivistystyön oppilaitoksen alaisuudessa. Tällöin opetuksen järjestämiseen voidaan kohdistaa vapaan sivistystyön opetustuntikohtaista valtionosuutta, jolloin toiminnan rahoittamiseen EI voida käyttää taiteen perusopetuksen opetustuntikohtaista valtionosuutta.

o Muu valtionrahoitus. Opetus- ja kulttuuriministeriö: ylimääräinen avustus taiteen perusopetuksen oppilaitosten käyttökustannuksiin; vain yksityisille koulutuksen järjestäjille. Opetushallitus: valtionavustusta opetustuntikohtaisen valtionosuuden piiriin kuuluvan toiminnan käynnistämistä, toiminnan kehittämiseksi järjestettävää kokeilua ja toimintaan liittyviä tarpeellisia erityistehtäviä varten. Opetushallitus: harkinnanvaraiset valtionavustukset sellaisille taiteen perusopetuksen järjestäjille, jotka eivät saa opetustuntikohtaista valtionosuutta.

o Hankerahoitus muuhun kuin taiteen perusopetuksen järjestämiseen. Näitä ovat mm. lastenkulttuuriavustukset, erilaiset säätiöiden avustukset, Myrsky-hanke, Osaava-hanke sekä erilaiset EU:n avustukset.

KUNNALLINEN RAHOITUS

o Kuntien ylläpitämät oppilaitokset toimivat ns. nettobudjetilla eli oppilaitoksille määritellään toimintakate. Valtionosuudet ohjautuvat oppilaitoksille kunnan/kaupunginvaltuuston budjettiraamin kautta.

o Kunta voi myöntää yksityisille oppilaitoksille toiminta-avustusta sekä tukea oppilaitosta monin tavoin tarjoamalla oppilaitoksen käyttöön mm. edulliset tai maksuttomat toimitilat. Kunnan taloudellinen tuki on edellytys korkeatasoiselle opetukselle ja kohtuullisille oppilasmaksuille.

OPPILASMAKSUT

o Laki taiteen perusopetuksesta sallii kohtuullisten oppilasmaksujen perimisen osallistujilta. Oppilasmaksujen muutoksia tulee suunnitella huomioiden oppilaiden tasa-arvo ja sitoutuminen pitkäkestoiseen harrastukseen. Suunnitelmallinen oppilashankinta sekä toiminnan markkinointi ja näkyvyys pitävät rahoituspohjan vakaana. 

o Maksuhuojennuksilla, sisaralennuksilla ja vapaaoppilaspaikoilla edistetään yhdenvertaista osallistumismahdollisuutta silloin, kun perheessä on useita lapsia tai perheen tulot ovat alhaiset lyhyen tai pidemmän aikaa. Kunnan sosiaalitoimen ja lastensuojelun mahdollisuudet tukea vähävaraisten perheiden lasten harrastusta on hyvä selvittää.

o Taiteen perusopetukseen osallistutaan usein yli kuntarajojen. Tällöin on laadittava sopimukset seudullisten palveluiden rahoittamisesta, niin että kukin kunta osallistuu asukkaansa saaman oppilaspaikan rahoittamiseen.

ARVONLISÄVERO

Taiteen perusopetuksen oppilasmaksut ovat vapaita arvonlisäverosta. Kunnallisten oppilaitosten toiminta on pääosin arvonlisäverotuksen ulkopuolella myös arvonlisäveron vähennysoikeuden kautta. Valtionosuuksissa tätä pyritään kompensoimaan siten, että yksikköhinta on yksityisellä hieman korkeampi kuin julkisella puolella. On kuitenkin huomattava, että yksityiset oppilaitokset maksavat täyden arvonlisäveron materiaali- ja laitehankinnoistaan sekä hankkimistaan palveluista, kuten siivouksesta.

(3) Hallinnollinen yhteistyö toiminnan tukena 

o Opetuksen järjestäjät voivat keskenään tehdä yhteistyötä talous- ja henkilöstöhallinnon järjestämisessä, ja keskittää sitä riittävän suuriin yksiköihin. Yhteistyön tulee tukea taiteen perusopetuksen pedagogiikkaa, toimintakulttuuria ja kehittämistä.

o Opintosuoritusten rekisteröiminen, taloushallinto ja yhteydenpito oppilaisiin edellyttävät sähköistä oppilashallintorekisteriä. Sama sähköinen järjestelmä voi olla usean koulumuodon käytössä. Myös erilaiset tekniset palvelut ja niiden tuki on usein edullisempi järjestää usean toimijan yhteisinä palveluina, esimerkiksi atk-, kalusto-, kuljetus- ja kirjapainotöissä. Lisäksi yhteistyö hankintojen keskittämisessä ja kilpailuttamisessa tuo säästöjä.

o Henkilöstölle tarjottavaa täydennyskoulutusta voi suunnitella laajalle kohderyhmälle: yhteinen taidealojen täydennyskoulutus voi hyödyntää sekä peruskoulujen että taideoppilaitosten opettajia.

o Kunnallisten oppilaitosten osalta säädösten edellyttämät hallinnolliset suunnitelmat voi laatia yhteistyössä muiden kunnan yksiköiden kanssa: esimerkiksi työsuojelun toimintaohjelma, pelastussuunnitelma, henkilöstöpoliittinen ja toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma tai meluntorjuntaohjelma.

(4) Opetustoiminta

TPO on opetussuunnitelmaan perustuvaa opetusta ja osa yleissivistävää koulutusjärjestelmää. Opetussuunnitelmien noudattaminen ja valvominen on opettajan tehtävä, toisaalta rehtori luo toimintakulttuurin, jossa opetussuunnitelmaa käytetään ja päivitetään opetushenkilökunnan kollektiivisena prosessina. Opetussuunnitelmien kehittämistyöhön on varattava työaikaa niin rehtoreille kuin opettajillekin.

Opetuksen järjestäjän on lain mukaan arvioitava antamaansa opetusta. Koulutuksen itsearvioinnissa ovat opetussuunnitelmien kehittämisen lisäksi keskeisiä näkökulmia mm. tasa-arvokysymykset, oppilasarviointi ja tuloksellisuus. Jälkimmäistä mitataan oppilasmäärillä, suorituksilla, todistuksilla sekä esiintymis- ja näyttelytoiminnalla.

Oppilaiden tasa-arvoinen kohtelu tulee olla ohjaava periaate oppilasvalinnoissa, opetuksen järjestämisessä ja opintosuorituksia arvioitaessa. Tärkeää on myös huomioida erityistä tukea tarvitsevat oppilaat henkilökohtaisten opintosuunnitelmien avulla.

Opetuksen järjestäjien ja opetushenkilöstön tueksi on kehitetty tukimateriaalia ja kehittämisen työkaluja:
o Pedagoginen tukimateriaali Opetushallituksen verkkosivuilla: www.edu.fi
o Opetustoiminnan laatu ja sen kontrollointi, lakisääteinen koulutuksen itsearviointi, esim. Virvatuli-malli: www.artsedu.fi/fi/virvatuli

(5) Käyttäjät: oppilaat ja vanhemmat

Opetuksen saavutettavuutta edistävät kohdennettu viestintä, osallistumisen mahdollistava hinnoittelu sekä harrastustilojen esteettömyys.

Osallisuutta ja vaikuttamista oppilaitoksen sisällä voi kehittää henkilökunnan, oppilaiden ja vanhempien välisen säännöllisen vuorovaikutuksen avulla, esimerkiksi vanhempainilloilla sekä sosiaalista mediaa ja sähköistä viestintää hyödyntäen.

Opetuksen järjestäjän tulee tarkastella pitkäjänteisesti opetuksen alueellista jakautumista ja mahdollisuuksia järjestää sitä lähipalveluna. Toisaalta riittävän suurien ryhmäkokojen sekä erityistilojen ja varusteiden turvaaminen puoltaa opetuksen keskittämistä.

(6) Opettajat ja työsuhteet

Taiteen perusopetusta koskevan lain mukaan oppilaitoksilla tulee olla toiminnasta vastaava rehtori ja riittävä määrä opettajanvirkoja tai työsopimussuhteisia opettajia. Lisäksi voi olla tuntiopettajia ja muuta henkilökuntaa.

Valtion ja kuntien palveluksessa olevat julkista valtaa käyttävät henkilöt ovat virkasuhteisia. Yksityisissä oppilaitoksissa työskentelevät henkilöt ovat aina työsuhteisia. Opettajien palkkausjärjestelmästä ja vähimmäispalkasta sekä mm. työajasta, vuosilomasta, sairausloman ja äitiysvapaan palkkauksesta, kustannusten korvauksista ja irtisanomisajoista sovitaan virka- ja työehtosopimuksissa.

Työsopimussuhteisia opettajia palkataan aineisiin, joissa on riittävä oppilasmäärä ja joissa määrän arvioidaan pysyvän samana tai kasvavan. Suurten oppilasmäärien aineiden opettajakuntaa täydennetään päätoimisilla tuntiopettajilla. Työsuhteiden pituus ja vakaus sitouttavat opettajia kehittämään opetustaan ja vaikuttavat sitä kautta koko oppilaitoksen menestymiseen.

o Yhteistyö oppilaitosten välillä. Pienempien oppilasmäärien aineissa voidaan saavuttaa päätoimisuuteen tarvittava tuntimäärä jakamalla työvelvollisuus useamman oppilaitoksen välillä.

o Pätevyysvaatimukset. Rehtorin ja opettajien valintaa velvoittaa asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (986/1998). Tämä koskee sekä julkista että yksityistä työnantajaa.

o Pedagogisen ja taiteellisen ilmaisun kehittäminen. Opettajien osaaminen ja ammattitaidon kehittyminen vie koko oppilaitosta eteenpäin. Opettajien jatkokoulutuksella on selkeä yhteys myös työviihtyvyyteen.

o Työyhteisön hyvinvointiin panostaminen. Oppilaitoksen tulisi resurssiensa puitteissa tarjota henkilökunnalle täydennyskoulutusta, työnohjausta, mentorointia ja osaamista tukevia kehittämisprojekteja. Työnantajan tuki on tarpeen myös osaamisen omaehtoisessa kehittämisessä. Keskeistä on huolehtia henkilöstön perehdyttämisestä tehtäviinsä ja oppilaitoksen toimintakulttuuriin.

(7) Oppimisympäristö

Taiteen opetuksen laadukkaassa oppimisympäristössä taide on keskeisessä roolissa: tilat ja välineet, kuten luokat, harjoitus-, esiintymis- ja näyttelytilat, vastaavat mahdollisimman hyvin aitoja taiteen tekemisen tiloja ja välineitä. Toimiva ja motivoiva fyysinen ympäristö edistää oppimista, hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta.

Henkilöstön ja oppilaiden työturvallisuudesta tulee huolehtia (esim. melutaso, ilmanlaatu, lattiapinta, välineet.)  Hyvässä oppimisympäristössä työvälineitä käytetään ja huolletaan oikein. Suunnittelussa pyritään ottamaan huomioon eri käyttäjäryhmien (esim. liikuntaesteisten henkiöiden) pääsy kaikkiin tiloihin sekä tilojen viihtyisyys, järjestys ja esteettisyys. Toimiva oppimisympäristö vähentää tapaturmia ja onnettomuuksia.

Talousarviossa on huomioitava opetusmateriaalikulut, jotka ovat pakollisia taiteenlajin opetuksen toteuttamiseksi. Opetusmateriaalikulut ovat mm. visuaalisissa taiteissa luettavissa ns. kiinteisiin kuluihin, eli sellaisiin opetuksen kuluihin, joihin on vaikeaa tai mahdotonta toteuttaa mittavia säästöjä ilman, että opetuksen laatu olennaisesti kärsii. Oppilaitosten tulee kartoittaa vuosittain investointitarpeet uusien välineiden, soittimien ja tietotekniikan hankintaan.

(8) Viestintä ja kumppanuudet

Suunnitelmallinen viestintä ja aktiivinen yhteistyö koulujen, päiväkotien ja kulttuuritoimijoiden kanssa on taideoppilaitoksen elinehto. Oppilashankinnan ja tapahtumista tiedottaminen, verkkosivujen kehittäminen ja viestintä sosiaalisessa mediassa rakentaa todenmukaista ja myönteistä kuvaa oppilaitoksen toiminnasta.

Oppilaitoksen yhteistyö koulujen, päiväkotien ja hoitolaitosten sekä kulttuurilaitosten kanssa on vastuun kantamista kaikkien kuntalaisten kulttuuri- ja taide-elämyksistä. Monipuolisen yhteistyön avulla oppilaitos tavoittaa uusia kohderyhmiä ja tekee samalla opetustoimintaansa näkyväksi kaikille kuntalaisille.


Lähteet:
Marsio, Leena: Hallintomallit taiteen perusopetuksessa, Vantaan kaupunki, 2013
Koivisto-Nieminen, Jaana; Holopainen, Kaisa: Virvatuli-malli – itsearviointiopas taiteen perusopetusta antaville oppilaitoksille, Taiteen perusopetusliitto TPO ry, 2012

 Koottu: Kesäkuu 2013